Anthropologien valikoima inspiroi minua. Ylläoleva tarjotin on tarkoitettu kananmunille.
Alla olevan kuvan puhtoiset savannin eläimet ovat vaatekoukkuja.
Sahalaitakuvionsa muodollisuuteen kyllästynyt ja sen vuoksi riehaantunut tyyny huvittaa.
Tähän kulhoon tekisi mieli kaataa vettä, jotta linnuilla olisi kylpyvettä.
Kun geometristen kuvioiden huuma hieman tasaantuu, toivoisin, että se kehittyisi tällaiseen etnohenkiseen suuntaan. Uskomattoman kauniita mattoja! Ja mitkä värit!
Things from Anthropologie that make me smile! Loving the rugs. I wish the reigning geometric trend would slowly develop towards a more "anthropoligic" form like this.
Ihania oivalluksia <3
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistakäyn blogissasi usein kurkkimassa uusia postauksiasi, joten lienee jo korkea aika liittyä lukijaksikin.
Tässä tykkäsin erityisesti lintumaljasta, mutta jotain se tuntuu vaativan sisuksiinsa, joko ehdottamaasi vettä tai sitten jotain muuta, linnut ovat niin odottavan näköisiä. Tykästyin kovasti myös mattojen kuvioihin ja väreihin, ihania sävyjä!
Edellisestä postauksesta (kodissa on paljon kivaa) bongasin nahkapaloista tehdyn rahin, tuon lapsuuteni ja nuoruuteni melkein joka olohuoneen vakiovarusteen. Mikäli se on ollut sisustushitti jo kauan, niin minä en ole sitä huomannut (tosin seuraamiseni sisustusasioissa ei ole niin kattavaa, että tietäisin läheskään kaikki uudet jutut), vai onkohan se vasta yleistymässä?
Saapas nähdä miten käy - mikäli tuo rahin käyttö yleistyy kovasti - niin alanko usean näkemiskerran myötä pitää nyttemmin syvästi inhoamaani esinettä ihan ok:na. Niin on joskus käynyt, yleensä tosin itselle uuden esineen kohdalla tottuminen ja esineen näkemisen toistuminen "antaa esineelle mahdollisuuden" tulla hyväksytyksi ja (turhan usein) jopa toivotuksi hankinnaksi.
Lintukulho on suosikkini! Sinulle on palkinto blogissani -käypä nappaamassa!
VastaaPoistaPauliinalotta: Mun mielestä noita nahkaraheja on tosiaankin alkanut näkyä, ja vieläpä versioita, joissa on kahta eri sävyistä nahkaa suikaleittain. Olet ihan oikeassa, että kummasti sitä vaan silmä tottuu ja alkaa hiljaa mieltymään moniin lapsuudesta tuttuihin inhokkeihin. Mulla esimerkiksi ne sinivalkoiset lautaset, joista kirjoitin aiemmin!
VastaaPoistaLeena: Oh! Kiitos.
onpas herkulinen blogi. pakko jäädä seurailemaan. ;)
VastaaPoista