Tässä norjalaisesta NIB-blogista löytämässäni kodissa on juuri se värikolmio, josta aiemmin kirjoitin: puuta, valkoista ja mustaa. Minua alkoi huvittaa, kun huomasin, että tästä kodista löytyy aika pitkälle ne tämän hetken skandinaavisen sisustuksen suosituimmat elementit. Ensimmäisessä kuvassa on puulavasta rakennettu sohvapöytä, lampaantalja, teollisuusjakkara sekä hirvensarvet. Kas ja troikka!
Antiikkikaappi ja mustavalkoisuus. Valkoinen sohva. Raidat.
Nuo tiiliä muistuttavat valkoiset kaakelit tuntuvat olevan suurta huutoa tällä hetkellä. Keittiön vetimettömyys, mustavalkoinen raitamatto ja raakapuulattia (tai mikä lie).
Katosta roikkuva hehkulamppu, kelopuun pätkä ja ripaus 50-lukua tuolin muodossa.
Taas vetimetön valkoinen kaapisto, teollisuushenkinen tuoli, puulavat, liitutaulumaalia seinässä jne. (Kivan näköinen työtila täytyy myöntää!)
Kartta seinällä, talonpoikaissänky, viirit ja löytyyhän sieltä se kirjainkin kaapin päältä! Alla aikaanähnyt puulaatikko ja laudoitettu seinä.
Onko tämä kirjoitus ihannoiva vai ironinen? En osaa itsekään päättää. Monista jutuista haaveilen itsekin (kuten kartta, viirit ja puulattia). Tuntuukin, että pilkka osuu omaan nilkkaan niin että kolahtaa!
Kodin sisustaminen nähdään nykyään oman identiteetin rakentamisena. Kodin pitää kuvastaa sitä, millaisia olemme. Silti haaveilemme usein kovin samanlaisista asioista. Sisustamalla pääsemme siihen joukkoon, johon haluamme. Esteettinen koodisto on tarkka ja kun sen hallitsee ja sitä toteuttaa, tietää kuuluvansa tiettyyn joukkoon. Miten se oma identiteetti muodostuukin muiden kautta? No näin se vain on, sehän on puhdasta psykologiaa. Vaan ovatko sisustamisen motiivinne kuitenkaan näin yksinkertaiset? Ärähtäkää!
I found this Scandinavian home in the Norwegian NIB -blog. The home has all the right details that are so now in 2011. Deerhorn, raw wood, industrial vintage, the black-white-wood -palette to name but a few. There are plenty of things I for my self dream of aswell (for instance the lovely workspace). Nowadays we seem to think that our homes should represent who we are. Then again we're often all after the same things. Or are we?
Noh, eihän sitä tiedä haluavansa jotain, ennen kuin joku muu sitä haluaa ensin ;)
VastaaPoistaIhan sama juttu kuin muodissa. Ei VARMASTI kukaan halunnut Uggeja ennen kuin näki sellaiset jollain.
Niinpä niin, kodista on tullut eräänlainen kilpilukenttä, missä voi näyttää muille miten ajantasalla sitä onkaan! ;) Muodissa on aina niin, että ensin sanon "ei ikinä", mutta kun tyyli alkaa näkymään jokapaikassa, siitä oppii tykkäämään... Kodin syvin olemus pitäisi kuitenkin muistaa ja pitää kotia enemmänkin sielunmaisemana, kuin kasvokuvana.
VastaaPoistaja sitten asiasta makkaraan ;) Olen suunnittelemassa Sisustuskärpäselle esitettä ja pitkän sanavääntelyn jälkeen päädyin tällaiseen "-Sisustustuotteita ja -suunnitelmia raikkaalla ja persoonallisella otteella niille, joita kuvastosisustukset kyllästyttää ja kekseliäät sekä persoonalliset ideat innostaa!"
Kuten ehkä huomaatkin, Sinä olet ollut imspiraationi lähde tätä lausetta veistellessäni ja jos tuntuu, että tämä yhdenkuuloisuus sinun profiilisi esittelyyn häiritsee, niin ilmoitathan siitä ystävällisesti minulle! :)(Tätä lausetta en kuitenkaan käytä netissä, vaan menee peperiseen esitteeseen)
Sisustuskärpänen: Ei tietenkään häiritse! Paljon tsemppiä uuteen koitokseen muuten! Jään innolla seurailemaan projektisi edistymistä. Tuo kiteytyksesi oli kerrassan loistava: Koti sielunmaisemana, ei kasvokuvana!
VastaaPoistaHassua, katselin noita samoja kuvia ja mietin ihan samaa. Ostin itse roikkalampun jokin aika sitten - en edes tajunnut sitä ostaessani että se on nyt ehkä joku in juttu, mutta nyt se tulee vastaan joka paikassa. JA maalasin eilen seinämme harmaaksi ;)
VastaaPoistaEnnen olin autuaan tietämätön mistään sisustusvillityksistä ja kasasin kotiani rennolla otteella. Nyt kun on alkanut vähän seuraamaan mitä maailmalla tapahtuu niin yhtäkkiä onkin väliä, että miltä oma koti näyttää verrattuna muihin. Kukin sisustakoon siten kuten hyvältä tuntuu, koska pääasia on että viihtyy omassa kodissaan. Se on sinun oma turvasatamasi.
Älä unohda kolmoskuvan E-kirjainta! Sistuskirjaimet vai miksi noita kuvaisi ovat näköjään IN...
VastaaPoistaMä inhoan näitä sisustuslehtien hengettömiä sisustuksia. ja silti tossakin on NIIN paljon kaikkea mielettömän tyylikästä...:/
VastaaPoista:D
VastaaPoistaOlen miettinyt samoja asioita, nyt kun laitan uutta kotia. Välillä huomaan hakevani sellaista yhtenäisyyttä sisustuksessa, joka on suoraan lehtien kuvista ja ahdistun, jos se ei onnistu kotona. Kamalaa. Tajusin tuossa joku aika sitten, että mitä hitsiä, kodistahan tekee kodin juuri nuo epäsopivat, tutut, muistoihin kiinnittyvät, rakkaat, esineet. Ne eivät ehkä ole sitä suurinta huutoa tai sovi keskenään yhteen, mutta minun mielessä ne ovat välttämättömiä, jotta asunnosta tulee koti.
Kuten edelläkin jo todettu, ihailen silti kauniita kuvia kauniista ja yhtenäisistä kodeista. Ristiriitaista. Pitäisi kai vain oppia elämään sen kanssa, että vaikka jollain on, niin se ei tarkoita, että itse tarvitsisin/haluaisin/saisin.. :/
Jäin vielä miettimään tätä kirjoittamaasi:
VastaaPoista"Kodin sisustaminen nähdään nykyään oman identiteetin rakentamisena. Kodin pitää kuvastaa sitä, millaisia olemme."
Millainen minä haluan olla? Nyt kun asiaa pohdin, niin en itse asiassa halua näyttäytyä sellaisena ihmisenä, jolle on tärkeää näyttää joltain tietyltä. Sen sijaan haluan, että meille tullessa ihmiset viihtyvät ja tuntevat olonsa kotoisaksi. Haluan, että meiltä lähdettyään ihmiset muistavat kuinka mukavaa oli ja kuinka tärkeitä he ovat meille, eikä sen miltä meillä näyttää ja kuinka meillä oli se yksi hieno designtuoli.
Tämäpäs olikin ajatuksia herättävä postaus, kiitos! :)
hyvä kirjoitus! Mutta itselleen pitää osata nauraa, se on tärkeintä. Itse yritän muka olla pelkistetyn ystävä ja minimalismin liittolainen. PAH, sanon minä. moni nurkka kodissani muistuttaa enemmänkin pekingiläistä kirpputoria ja 70-lukulaista suomalaista divaria...
VastaaPoista90-luvulla muutin ensimmäiseen kotiini ja kyllähän tuo maku on muuttunut. Ei kylläkään täysin mutta haluaisinkin ajatella että makuni on hioutunut ja jalostunut.
saako taas sanoa että pah? :)
Loistavaa keskustelua! KIITOS! Tällaista olen kaipaillut suomalaiseen sisustusblogikeskusteluun.
VastaaPoistaSort of Pink: Turvasatama juuri näin. Olen muuten ihastellut sitä sun puulavapöytääsi! Troikkalampun kuvia odotellessa...:D
Liiolii: Kyllä vaan. Ne alkavat ehkä jo olla menneen talven lumia. Vaan mitä sen väliä, jos ne sytyttävät!
Leena: Samat sanat.
Annu: Olen samoilla linjoilla. Inhoan sisustuksia, joissa kaikki kodin tavarat ovat tietynlaista tyyliä ja johon yksikään (mauton) pehmolelu, villasukat tai isoäidin ristipistotyö eivät sovi. Kotiin pitää mahtua myös "mauttomia" esineitä.
Jo: Juurikin näin. Omia touhuja jos mitä on osattava katsoa etäältä.
I like her style. And yeah, we all seem to want much of the same: wood, natural material, black, white and some industrial stuff. maybe a map too, and some bright colors. But I like it! That woman has made a really lovely home. I like it all.
VastaaPoistaTäältä löytyy puu (ja parketti)-lattiat, troikkaa, 50-luvun tuoleja ja mustavalkoisuutta, mutta myös pinkkiä, neonvihreää, rumien seinälautasten kokoelma, petroolinsininen huone ja kreisi väriräjähdysvessa. Tykkään tosi paljon skandinaavisesta muotokielestä, mutta sisustuslehtien kodit ovat yleensä liian sliikkejä. "Elämisen jäljet" tarkoittaa jonkun toisen kuluttamaa vanhaa tuolia yhden huoneen nurkassa. En myöskään halua viimeistellä kotiani täydelliseksi, vaan lopuksi etsin jonkun elementin, joka rikkoo kokonaisuuden. Täydellisyys on tylsää 8)
VastaaPoistaRosa Meriläisen sanoin, tykkään rehottaa!
Hieno kirjoitus, jossa totuus piilee!
VastaaPoista