Kotitalomme (vanhempieni) pihalla on keväästä saakka asustellut tämä jänöjussi, josta on tullut meille kovin rakas. Alkukeväästä löysimme pikkuruisen pupusen kyyhöttämässä raparperilehden alla kukkamaalla. Luulimme sen olevan sairas, mutta ilmeisesti se vain piti kukkatarhaa kotinaan. Ehkä sen emo kävi hoitamassa sitä aina silloin tällöin, sillä jänöhän kasvoi päivä päivältä terhakkammaksi. Iltaisin se pitää vahtia portin pielessä ja loikkii menemään, jos joku ajaa pihalle. On jotenkin hyvin suloista ajatella, että pihamaamme on tuon pienen eläimen koti.
Ehkä juuri Simo sai minut kiinnostumaan Giacomo Brunellin valokuvataiteesta. Ruotsalaisen Foto-lehden mukaan Brunelli kutsuu itseään eläimiin erikoistuneeksi katuvalokuvaajaksi ("djurinriktad gatufotografi"). Brunellin kuvat saavat minut pohtimaan eläinten yksityisyyttä ja yksilöllisyyttä sekä sitä, kuinka me kohtelemme niitä. Mieleeni tulee myös muutama vuosi sitten kuollut berninpaimenkoiramme. Ystäväni, jonka muistolla on aina sija sydämessäni. Väitän, että ne, jotka sanovat inhoavansa eläimiä, eivät koskaan ole ymmärtäneet eläinten yksilöllisyyttä.
There's a little rabbit living in my parents' garden. He's often found hiding under a rhubarb leaf. I think it's adorable that he's chosen our garden as his home. We call him Simo. Maeby it was Simo's story that lead me to Giacomo Brunelli's art. For me his pictures serve as a reminder of animals' privacy and individuality. I find my self thinking about my dear old friend, our Bernese Mountain Dog that passed away a few years ago. I miss her a lot.
Photo: Kotilo, Giacomo Brunelli
Origameihin ja tangram-peleihin viittaavia esineitä näkyy nyt kaikkialla. Kokeilin tangramestetiikkaa arkkitehdiksi valmistuvan ystäväni onnittelukortissa. Inspiraatiota etsiessäni törmäsin myös alla oleviin hyllyköihin italialaisen Lago-ketjun sivuilla. Hienoja!
