Söinpä tässä eräänä päivänä jauhelihakeittoa kummilusikalla. Tiedättehän kummilusikat? Ainakin minä sain niitä 12-vuotiaaksi saakka yhden jokaisena syntymäpäivänäni. Meillä kummilusikat ovat viime aikojen juhlien myötä jääneet jokapäiväiseen käyttöön. Miksi hienompien lusikoiden pitäisi antaa tummua kaappien kätköissä, kun niitä voi ihastella arkipäivisinkin? Lusikat pysyvät myös käytössä paremmin kirkkaina. Mielestäni nämä sopivat oivasti kontrastiksi modernien astioiden seuraan. Vai onko tämä pyhäinhäväistys?
Jos nyt kuitenkin pitäisi lähteä lusikkakaupoille, niin tämän hetken suosikkini on Iittalan Piano -sarja. Ensimmäinen sija on siirtynyt Nanny Stillin Mangosta juuri tähän uskomattoman kauniiseen sarjaan. Nämä eivät vain näytä hyvältä, vaan myös tuntuvat hyvältä - sekä kädessä että suussa. (Uskokaa pois! :D)
I received a silverplated spoon from my godmother every birthday until I turned 12. So did my boyfriend. Due to all the parties lately these spoons have become part of our everyday tableware. And I like them! Contrasts nicely with modern cups and plates. If, however, I was to buy new ones, I'd choose Piano from Iittala. Such beautiful spoons.
Photo: Kotilo, Iittala
Mun suosikkini on taas Alessin Mami. Sain siskoilta joskus 6 Mami-pikkulusikkaa synttärilahjaksi ja ne ovat ihania! Niissä on samaa muotokieltä kuin noissa Mangoissa, mutta mielestäni Mamit tuntuvat käteen paremmilta.
VastaaPoistaKummit varmasti tykkäävät kun teillä on lusikat käytössä :)
Meillä on just käyty keskustelua lapselle kerättävien hopealusikoiden ideasta. Käsittääkseni varsinainen kummilusikka on se, jonka kummit antavat kastepäivänä. Yleensähän siihen kaiverretaan lapsen nimi, syntymäpäicä, -aika ja -mitat.
VastaaPoistaToinen perinne on sitten se, että kummit antavat 12-vuotiaaksi asti hopealusikoita synttärilahjaksi. Niihin kai kaiverretaan yleensä nimikirjaimet ja ikä/vuosi. Tuo on mieheni - ja valitettavasti myös lapsemme kummien - mielestä vähän älytön tapa, koska "eihän hopealusikoita kukaan enää käytä". Noh, meillä kyllä oli lapsen kstekahveilla mun saamat hopealusikat pöydässä ja joitakin kivoja perinteitä olisi hauskaa vaalia.
Lotta: No tuo Mami näyttää kivalta myös!
VastaaPoistalaurar: Totta muuten, että tarkemmin ottaen kummilusikka on juuri se kastepäivänä saatu. Mikäköhän nimi näillä vuosittaisilla lusikoilla sitten olisi?
Liekö vuosittaisilla lusikoilla ollut mitään erityistä nimeä? En ainakaan muista. Keräilylusikoiksi olen itse kutsunut.
VastaaPoistaLoistava idea ottaa hopea-aterimet arkiseenkiin käyttöön, kontrasti uusiin astioihin miellyttää silmää ja mitäpä niitä aterimia panttaamaan.
Itselleni ei ole kerätty lusikoita ja itse olen kerännyt niitä yhdelle kummilapselleni, jonka pelkään aikuisena inhoavan karseaa lusikkavalintaa, se on niin kruusattu! Harmittaa, kun en pitänyt päätäni lusikkavalinnan kanssa, vaan annoin lapsen äidin valita.
Kauniit nuo Piano-sarjan aterimet ja erityisesti puupäiset salaattiottimet viehättävät.
Sain sangen nuorena lahjaksi ison satsin Carelia-aterimia, ei huono valinta, ovat neutraalit, kauniit ja sangen hyvälaatuiset. Vähän vaihtelua haluan joskus, helppoa esim. kahvilusikoilla, ostin jokin tovi sitten Huutonetistä Scandia-sarjan lusikoita, ne ovat aika söpöjä.
Minäkin muistin eräs päivä saaneeni kummilusikoita aikoinaan, missäköhän ne vain majailevat nykyään? Olisi tosiaan ihan superkivaa yhdistää sellainen moderniin astiaan. :)
VastaaPoistaPauliinalotta: Voi nuo Scandiat herättävät lapsuusmuistoja! Ihanat. Careliaa on meilläkin suurimmaksi osaksi.
VastaaPoistaMariaka: Kannattaa ainakin kokeilla, edes viikonloppuisin ;)